1st day 1-2.2.2018
Arton reissu alkoi Ruotsinmaalta, Jannen & Matin odotellessa
Helsinki-Vantaalta. Suomessa oli tietenkin taas joku lumimyrsy jonka finnair oli paikalle kiusaksemme summonoinut. Lento olikin jo lähtökohtaisesti myöhässä tunnin kun Arto laskeutui He-Valle ja suoritti ripeän, savukkeettoman siirtymän täysin toiselle puolelle kenttää.
Kokonaisuudessaan kone oli kuitenkin 2½
tuntia myöhässä, minkä seurauksena
myöhästyimme myös vaihdosta Japanin
päässä. Janne sai selvitellä viisumiin ruksaamaansa rastia; onko
teräaseita tai räjähteitä ja n.6 minuuttia tästä tilanteesta päästyämme selvisi
että Arton kaikki veistokamat ovat jääneet He-Valle... KIITOS finnair. Japan Airlines
kuitenkin korvasi menetetyn hermon; saimme piljetin jolla pystyi
ostamaan burgeria&olutta, tai burgeria&burgeria tai
olutta&olutta, summa oli kuitenkin vähäinen emmekä tulleet
kylläisiksi saatikka humalaan. Sitäpaitsi eihän myöhästyminen
paikallisista edes johtunut. (finnair!!!PERKELE!!)
Hokkaidon lentokentältä Chizurulle bussilla/taksilla. Hieman oli matkalla tuskailua riittäisivätkö Matin vaihtamat jenkulat matkan maksamiseen mutta riittiväthän ne.. Muilla kun oli koko rahanvaihto unohtunut. Taksi jätti meidät paikkaan jonka piti olla oikea. Soittelimme ovikelloa ja ihmeteltiin miksi ei ms. Sarukawa tule avaamaan ovea, varmistussoitto ja kyseinen japanitar kävelikin kulman takaa aamutakissa. Tolppa-apina olikin siis jättänyt kyydistä väärälle puolelle taloa. Pari tuntia seurustelua ja petien arvonta (Parasta!)
3.2.1018
Paljon aamukahvia ja pankkiautomaatin
kautta geibunkanille. Kerrokseen päästyämme haistoimmekin jo
tutun, Team Smokingin yrttikessun. Kessuteltiin ja vaihdeltiin
kuulumisia muidenkin joukkueiden kanssa.
Tuli ilmoitus että joukkuekokous
pidettäisiin jossain toisessa rakennuksessa, jossain toisessa osassa
Sapporoa.. Onneksi ei ollut pitkä matka.
Paikan päällä meille kerrottiin että
kyseinen kokous olikin vain joukkueenjohtajille. Puskimme Matin
kanssa puoliväkisin konferenssihuoneeseen, olihan meidätkin paikalle
summonoitu. Sääntöjen kertaus ja perehdytys, jonka jälkeen
viereisessä konferenssitilassa alkoi varsinaiset Wellcomingpartyt,
elikkäs hyvää muonaa ja olutta.
Esittelyssä olivat myös kilpailun tulkit ja muut virkaatekevät.
Esittelyssä olivat myös kilpailun tulkit ja muut virkaatekevät.
Matti sivalteli tilaisuuteen iskeneitä
ninjoja mattoon. Tuttuja oli Singaporesta, Indonesiasta, Thaimaasta ja jälleen siitä toisesta Koreasta. Lisäksi oli
Sankarmiehet Puolasta, joita paikalla oli edustamassa kapteenin
kauniimpi puolisko. Heilläkin oli ollut joitain logistisia ongelmia.
Joukkueet esittivät lyhyen ytimekkäät introduusiot omista veistoksistaan.
Joukkueet esittivät lyhyen ytimekkäät introduusiot omista veistoksistaan.
Loihimme lausumaan otteita
Kalevalasta, Jannen ja Arton kanavoidessa voimia runonlausujalle. Oli
kuulemma yleisössä tullut kylmiä väreitä vaikka eivät jupinasta
mitään ymmärtäneetkään. Voimallista. Lopuksi Arto veti joukkueelle
arpakuution alueen kulmasta, ei paras spotti mutta tokkopa
kehnoinkaan.
Lipastimme baaritiskiltä itsemme
taisteluvalmiuteen ja lähdimme notkumaan Odori Park;ia ja aihiotamme
kohden. Paikalle päästyämme olikin aika ihmetellä lähes
olemattomia suoja-alueita sekä veistosten välillä että yleisöön
päin, ainakin toinen suurista pudotuksistamme tulisi putoamaan
suoraan kävelykadulle. Kävimme vielä iltapalalla hotellin vieressä sijainneessa onsenissa, emme kuitenkaan kylpeneet.
Eka veistopäivä 4.2.2018
Ravitsevan salaattiaamupalan (eikä edes ruisleipää
koska finnair!) jälkeen olikin aika aloittaa se, minkä vuoksi olimme
nousevan auringon maahan jälleen matkanneet. Työstinkalustimet
raahaukseen ja pääkallopaikalle mars.
Vaan sehän menikin kuin muumeissa konsanaan, ensin pönöteltiin ja kuunneltiin
torvisoittokunnan tättäräät ja muut pakolliset liibalaabat,
tutustuttiin veistäjien pyhättöön veistoalueen välittömässä
läheisyydessä, jossa veistojen edetessä muonittauduimme ravitsevilla hedelmillä ja nudikoilla. Selvitimme myös lähes ensitöiksemme mahdolliset
kessupaikat.
Veistosten pienet välimatkat toisiinsa nähden muodostuivat välittömästi hieman ongelmallisiksi, koska viereinen Team Singapore pudotti lohkareen aihioiden väliin emmekä sattuneesta syystä voineet omaamme pudottaa. On tämä perkele työmaa.. Lähdimme röökitupakalle. Palattuamme pääsimme ketjusahailemaan molemmat kulmat ja edellisiltana mietityttänyt, kävelykadun puoleinen pudotus onnistui ongelmitta koska saimme kilpailunjärjestäjiltä apuja väkijoukkojen hallintaan. Safety 1st!!
Kairasimme, sahasimme ja petkelöimme raivolla
koko annetun ajan, jonka jälkeen nopea kuosittautuminen hotellilla
(jossa mr.Hideaki ja ms.Chizuru jo odottelivat meitä) ja sitten sabu
sabu(grillattuja lihaksia) ja AAH niin ihanat naamarätit. Tällä
kertaa emme tilanneet rustoja tai suolia koska Arto on nössö ja
muutenkin anorektisen oloinen.
5.2.2018
Artolla aamulla kuumetta (kiitos FINNAIR ja märät kengät!) Janne
ja Matti aloittivat veistot, Arto ilmestyi paikalle noin 10.00
paikallista aikaa. Saimme myös Truefanin joka oli ties
kuinka kauan ehtinyt palvoa veistostamme (ilman kenkiä!!) ennenkuin
Janne yhytti tyypin. (Onneksi ei ehtinyt mitään temppeliä
rakentaa.) Selvisikin, ettemme varsinaiset palvonnan kohteet
olleetkaan me, vaan edellisvuoden edustajistossa vaikuttanut rouvashenkilö. Kaveri vaikutti joltain Korkein Totuus kultin jäseneltä eikä meinannut lähteä millään menemään. Jatkoimme veistelyä ja kas, tyyppi oli kadonnut väkijoukkoon.Ehkä n.30minuutin päästä tulikin sitten poliisit selvittelemään JOTAKIN veistoksemme vierelle. Emme oikein päässeet perille mistään vaikka Arto noutikin paikalle kilpailujärjestäjän/tulkin. Ilmeisesti kalabaliikissa oli kyse kuitenkin siitä että joku (saletisti tämä em. kultisti) oli esiintynyt Raggen neljäntenä jäsenenä ja kiikuttanut kyttikselle... Eipä mitään vähäisempää kuin... Liukuesteen ja Raggen käyntikortin!! Siis sellaisen kumilärpän jonka saa kenkään kiinni ja jossa on nastat... Vältyimme kuitenkin syytteiltä. Noh, tämähän vaati tietysti KahviKessut. Joskus pimeän tultua saapui Suomen Japanin suurlahetystöstä edustaja tuomaan lahjuksia... Ihanan kuutospakkauksen olutta... No maistuihan se työn raskaan raatajille, varsinkin kun näinkin arvovaltaisista vierahista oli kyse.
Rankka päivä kaikenkaikkiaan, taisimme käydä illalla jossain, tai sitten emme?
6.2.2018
Se Perkeleen Lentoyhtiö jonka mainosvideollekkin lunta on veistelty ja jonka nimeä emme enää mainitse sai viimein lähetettyä loput varusteet ja ruisleivät. Jälkiselvittelyt kyseisen puulaakin kanssa jättivät käteen tyhjän arvan.
Hawain työ romahti.
Tapasimme myös Juhani "EL HEFE" Lillbergin, aina yhtä ihastuttavine vaimoineen.
Arto sai omat groopiensa, joiden kanssa kielimuuria selvitellessä vierähtikin sitten tovi jos toinenkin ja jouduttiinpa siinä häiritsemään paikallisen verkkoyhtiön edustajaakin kunnes jotakin saatiin selville. Herttainen rouvashenkilö ja vieläkin herttaisempi japanialaistyttönen toimittivat vielä illan mittaan joukkueelle pienet sushi välipalat ja Artolle henkilökohtaisen lahjuksen. Päivän päätteeksi postimme Joukahaisen vasenta käsivartta kannatelleen tukipilarin ja lampsimme hotlalle.
Illalla Viikseen Team Portlandin, AussiKapteenitar Kylien, Akin ja Chizurun kanssa. Matti tilasi leikkuulaudallisen lihhaa.
7.2.2018
Viimeinen veistopäivä, finistelyä ja
polishtelua. Aurinko paistoi ja räntää tuli tavaan täydeltä.(ihana Sapporon sää) Janne osti
Team Portlandille pullon Black Nikka whiskyä, olihan heidän
kapteeninsa melko hyvin aurinkoa saanut noitatohtori. Jenkit osasivat
arvostaa(mukamas;)) Tapahtui myös vinkeä insidenssi kun Janne meni ostamaan kyseista putelia, Arto karjaisi risteyksen vastakkaiselta puolelta että ; TUO RÖÖKIASKI!! Näkemisen arvoisen asiasta teki kun paikalliset, liikennepoliisia myöten, loikkasivat metrin takavasempaan. Hehheh.. Veistelimme intensiivisesti iltaan asti kunnes teos oli valmis. Hotellikuosituksen jälkeen matkamme jatkui jo turvalliseksi todettuun Viikseen.
Viiksibaarissa olikin lähes kaikki länsimaiset veistäjät.
Viiksibaarissa olikin lähes kaikki länsimaiset veistäjät.
Portland haastoi Aussit juomapeliin,
voittaen. Arto sai kengurun kivespussin.
Jäikö Janne vielä baariin, tarina ei
kerro. Matti ja Arto tetsasivat jonkun pienen puiston läpi Odorille
kuvaamaan kaupunkilaisten ja opiskelijoiden veistoksia, matkan
varrella kun olivat.
8.2.2018
Palkintojen jako. Paljon torvia ja 4th place..Vitun kova, Perkele.
Voitto meni aina niin taidokkaalle Team Thailandille. 2nd Macao. 3rd USA/Italy
Muodollisuuksien jälkeen totesimme olevamme vapaalla, harvinaista herkkua joukkuelle.
Voitto meni aina niin taidokkaalle Team Thailandille. 2nd Macao. 3rd USA/Italy
Janne sai Arton ylipuhuttua
uimareissulle, Matin ottaessa kauneusunet ja valmistautuessa illan koitoksiin. "Olin menossa ostamaan röökiä aivan törkeessä räntäsateessa, kun päässä alko soimaan Mötleyn-If i die tomorrow-. No vittu niimpä! Uimaan siis! "Arto"
Uimapaikkaa metsästettiin taas joku 2
tuntia, meinasimme jo mennä uimaan aivan perkeleelliseen louhikkoon,
josta ei varmasti olisi kumpikaan osallistuneista selvinnyt hengissä.
Onneksemme Akilla ei ollut hirveä kiire ja hän tiesi erään hyvän
hiekkarannan melko lähellä tätä kaukaisuutta johon jo olimme
ajelleet. Sinne siis.
Tällä kertaa suoja/rumputulta annettiin paikallisten toimesta, pokkarilla ja järkkärillä, jätkien riisuutuessa hitaahkosti ja varmahkosti. 25m/s, hennosti puhaltanut tuuli, -12c lämpötila ja ties kuinka lämmin merivesi sai veren kiertämään. Illalla Janne&Matti kielikurssin vieraina. Arto Viiksessä. Takuuvarmasti Viimeinen yö Hotel Geibunkanissa, se kun meni purkuun.
Bussilla Nayoroon. Tämänkertainen vierailu ei pitäisi sisällään veistokoitosta, vaan toimimme vierailijoiden asemassa. Oli käytävä jokatapauksessa tervehtimässä edelliskerroilta tuttuja Hemppaa ja Muumimammaa kun kerran seutuville vaivauduimme. Jostain syystä vastaanottomme olikin kuin rokkitähdillä. Taksi nouti meidät bussiasemalta ja heitti hotellille josta Chizuru oli järjestänyt meille alennushuoneet. Nopean kuosittautumisen jälkeen suuntasimme jo tutuksi tulleelle veistopaikalle.
Hieman ennen veistoalueelle pääsyämme vastaan tallusteli, kukapa muukaan kuin: John Ham! Oli ollut matkalla jonkun luo, mutta meidät huomatessaan totesi tämän voivan odottaa.. Veistäjille oli varattu tyylikäs paraakkimallinen taukotila jossa meidät otettiin mitä lämpimimmin vastaan. Herman "Hemppa" Leung oli yhtä kiireessä ja hämmentyneen oloinen kuin aina ennenkin. Ja hoiti saamaansa AllAroundGoodGuyn pestiä rautaisen tehokkaasti, saimmekin jokainen oman sissimuonapakkauksen ja Sapporo olutta. Kyllä siis kelpasi tutustua veistäjäleegioon joka tulikin tutustumaan auliisti. Kiertelimme katsastamassa veistokset ja jatkoimme seurustelua. Makustelimme myös Turkkilaisten rakia joka oli pahaa.
'Kylmäkaappi
Hienoja veistoksia tänäkin vuonna. Serustelujen loputtua veistäjät palasivat viimeistelemään töitään ja me suuntasimme porukalla(Hemppa,Martin, Masumi, John, Misuho sekä toinen japanitar ja Ragge) Dixie bar:iin, omistajana toimi edelleen vanha tuttumme "Silverback". Juotiin tabascoa ja syötiin juttuja, ehkä pitsaa. Tunnelma oli täälläkin aivan katossa. John Ham taas liekeissä, hyvä ettei saanut edelliskerrankin vuoksi kenkää. Kielikursseja ja noppapelejä. Palvoimme Sammakkojumalaa.
Hieman ennen veistoalueelle pääsyämme vastaan tallusteli, kukapa muukaan kuin: John Ham! Oli ollut matkalla jonkun luo, mutta meidät huomatessaan totesi tämän voivan odottaa.. Veistäjille oli varattu tyylikäs paraakkimallinen taukotila jossa meidät otettiin mitä lämpimimmin vastaan. Herman "Hemppa" Leung oli yhtä kiireessä ja hämmentyneen oloinen kuin aina ennenkin. Ja hoiti saamaansa AllAroundGoodGuyn pestiä rautaisen tehokkaasti, saimmekin jokainen oman sissimuonapakkauksen ja Sapporo olutta. Kyllä siis kelpasi tutustua veistäjäleegioon joka tulikin tutustumaan auliisti. Kiertelimme katsastamassa veistokset ja jatkoimme seurustelua. Makustelimme myös Turkkilaisten rakia joka oli pahaa.
'Kylmäkaappi
Hienoja veistoksia tänäkin vuonna. Serustelujen loputtua veistäjät palasivat viimeistelemään töitään ja me suuntasimme porukalla(Hemppa,Martin, Masumi, John, Misuho sekä toinen japanitar ja Ragge) Dixie bar:iin, omistajana toimi edelleen vanha tuttumme "Silverback". Juotiin tabascoa ja syötiin juttuja, ehkä pitsaa. Tunnelma oli täälläkin aivan katossa. John Ham taas liekeissä, hyvä ettei saanut edelliskerrankin vuoksi kenkää. Kielikursseja ja noppapelejä. Palvoimme Sammakkojumalaa.
Oikeasti ravitsevan aamupalan jälkeen palvoimme jälleen hieman Sammakkojumalaa.
Palkintojen jako ja farewellparty. Maistuvia muonia ja juomia. Mattikin sai ihanan pehmohatun...=) Paljon otettiin ryhmäkuvia ja saimmekin saattajiksemme lähes kymmenpäisen lauman. Bussiasemalla Arto huomasi unohtaneensa matkalaukun veistopaikalle, tuhannen ryydloikalla selvittiin ja paluumatkamme Bussilla Sapporoon pääsi alkamaan.
Matka kului melko unisissa merkeissä. (Shemakilla voi sitoa pään kiinni selkänojaan, helpottaa nukkumista..) Pari tuntia bussissa nuokuttuamme ja jonkin aikaa metroiltuamme saavuimme Hideakin pysäkille, jossa herrasmies meitä jo odottelikin.
Suuntasimme Akin kotia kohden kun huomasimme olevamme juomattomia, siispä matkalla pysähdyttiin paikalliselle huoltsikalle josta matkaan lähti olutta ja Artolle tietysti paikallista paperipornoa (keräilymielessä) joka on länsimaista tuntunut kuolleen sukupuuttoon interwebin ilmestyttyä.
Akille päästyämme kaikilla oli jo verensokerit melko alhaalla, mutta päätimme siitäkin huolimatta lähteä kuosittautumaan paikalliseen onseniin. Aikaisemmilla kerroilla kokeiltu sähkökylpy oli erittäinkin lihaksia rentouttava/revähdyttävä kokemus. Lisäksi pätkän verran GEKADOS
Palkintojen jako ja farewellparty. Maistuvia muonia ja juomia. Mattikin sai ihanan pehmohatun...=) Paljon otettiin ryhmäkuvia ja saimmekin saattajiksemme lähes kymmenpäisen lauman. Bussiasemalla Arto huomasi unohtaneensa matkalaukun veistopaikalle, tuhannen ryydloikalla selvittiin ja paluumatkamme Bussilla Sapporoon pääsi alkamaan.
Matka kului melko unisissa merkeissä. (Shemakilla voi sitoa pään kiinni selkänojaan, helpottaa nukkumista..) Pari tuntia bussissa nuokuttuamme ja jonkin aikaa metroiltuamme saavuimme Hideakin pysäkille, jossa herrasmies meitä jo odottelikin.
Suuntasimme Akin kotia kohden kun huomasimme olevamme juomattomia, siispä matkalla pysähdyttiin paikalliselle huoltsikalle josta matkaan lähti olutta ja Artolle tietysti paikallista paperipornoa (keräilymielessä) joka on länsimaista tuntunut kuolleen sukupuuttoon interwebin ilmestyttyä.
Akille päästyämme kaikilla oli jo verensokerit melko alhaalla, mutta päätimme siitäkin huolimatta lähteä kuosittautumaan paikalliseen onseniin. Aikaisemmilla kerroilla kokeiltu sähkökylpy oli erittäinkin lihaksia rentouttava/revähdyttävä kokemus. Lisäksi pätkän verran GEKADOS
Kylvettyämme hyvin olimme virkistyneitä ja lähdimme takaisin
Akille jossa hänen nuorekas äitinsä (joka siis haki meidät
onsenista Akin bilikalla ja on jotain 105vuotta NUORI!) ;) oli
jälleen valmistellut mitä maittavimmat muonat. Lisäksi
makustelimme snäckeinä heinäsirkkoja, suolakurkkuja ja hywää
votkaa & sakea. Sapuskoja ylistäessä ei superlatiivit päässeet
loppumaan. Tälläkin kertaa pääsimme ajoissa nukkumaan, kunhan
kaikki votka(ja ne muut) oli makusteltu.
Nukuttuamme pari tuntia oli aika lähteä
bussipysäkille, jonne Matti ja Aki lähtivätkin kiikuttamaan
kapsakkeja. Arto ja Janne tuijottelivat seinää kessu huulessa ja
kalsarit puolitangossa(tai kalsarit huulessa ja kessu puolitangossa)
kunnes Aki nouti heidätkin. Samaiselta pornohuoltikselta aamukahvit
matkaan ja kohti lentokenttää. Kello oli kai jotain 5.45.
Artolla oli eri paluulennot kun
Jannella ja Matilla, jotenka tiemme erosivat kutakuinkin heti kun
turvatarkastuksen läpäistyämme stumppasimme kessut samassa
nikotointitilassa.
Tulevaisuudessa joukkueemme luultavasti panostaa mukana kuljetettavaan PR-henkilöön ja suosittaa vastaavaa muillekkin japaniaan matkaaville joukkueille. Jäkikäteen on kuitenkin kohtuullista sanoa reissun olleen mycket bra resa.
Järjetön tattis jälleen kaikille meitä tukeneille:
- Ikitalvi Ry
- Hideaki-San & Chizuru-San
-Hemppa-San & Masumi-San
-Läheiset ja Ystävät
-Painopalvelu Nummela
-lentoyhtiö...
Tulevaisuudessa joukkueemme luultavasti panostaa mukana kuljetettavaan PR-henkilöön ja suosittaa vastaavaa muillekkin japaniaan matkaaville joukkueille. Jäkikäteen on kuitenkin kohtuullista sanoa reissun olleen mycket bra resa.
Järjetön tattis jälleen kaikille meitä tukeneille:
- Ikitalvi Ry
- Hideaki-San & Chizuru-San
-Hemppa-San & Masumi-San
-Läheiset ja Ystävät
-Painopalvelu Nummela
-lentoyhtiö...
"Matti" Tämä reissu oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että saimme jopa muutaman turistipäivän mahdutettua tiukkaan aikatauluumme. Olisipa mukava saada joskus järjestettyä aikaa (ja ihanaa rahaa) pitemmällekin reissulle nousevan auringon maahan. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon. Noh, neljännellä kerralla sitten. Banzai!
"Arto" Tuntuu että
Japaniassa on aina vähintään yhtä perkeleellinen kiire kun
paikallisillakin. Ja niillähän on! Pitäis varmaan oppia nukkumaan
kävellessä.. Varsinkin Nayorossa viettäisi mieluusti päivän, kaksi ylimääräistä Hempan seurassa. Sukidesu Sapporo! Sukidesu Nayoro!
"Janne" Tämä oli tähän mennessä "helpoin" Nipponin reissu, kokemus alkaa näkyä. Ilman logistiikkapulmia oltais oltu valmiita alle kolmessa päivässä. Vieläkun sinne Susukinolle joutais jollain reissulla.. Rautakanken & Kampai!
Pics: Ragge, Hideaki-San, Chizuru-San
Ragnarøk awaits
Pics: Ragge, Hideaki-San, Chizuru-San
Ragnarøk awaits