..Konichiva Nayoro!

Aamulla freesinä tuoremehulle ja kaffeille. No ainakin ne, joille kyseiset tuotteet vielä maistuivat. Edellisen päivän seremoniat ja illan juhlat karisivat silmistä pikkuhiljaa, viimeistään laukkuja rontatessa.

Ehdimme onneksi hyvästellä Puolan veistäjät ja aina sympaattisen Team Smokingin peruspilarit.
Heitettyämme ryönämme takseihin kurvasimme rauhallista kamikazekyytiä rautatieasemalle. Suunta 300km pohjoiseen, jossa uudet koitokset vaanivat..

Junassa laiskotti. Maisemat oli tosi kauniit, mutta silmäluomet voittaa usein nämä tappelut.
Ehdimme kuitenkin nähdä jylhiä vuoria, maagisen usvan täyttämiä lumilaaksoja, sekä muuta upeaa talvijännää.

Asemalla ehdimme juuri ja juuri imaista henkeä, kun meitä jo oltiin tervehtimässä. Mr. Herman Leung oli meille jo tuttu puhelimen ja s-postin kautta. Mies oli ilmeisesti jonkinlainen kilpailun jokapaikanhöylä, jonka tehtävänä oli katsoa että veistäjillä on Nayorossa hyvä boogie. Lisäksi meitä vastassa oli lähes kahdeksankymppinen Mr Kondo, joka toimi kilpailuiden virallisena tulkkina.  Rashalle tarjottiin sekä lehdistö- että vieraspassia ja lopulta molemmat sujahtivat iloisesti Rashan kaulaan. Asemalta meidät kuskattiin hotellille ja työkalumme suoraan veistopaikalle. Jumankauta, täällähän homma toimii!

Hotellissa, suihkuun ja edarii päälle. Ja ihailemaan ihanaa seksikästä rahaa. Piristää kummasti.
Aiemmat huolet ja väsymykset pyyhkiytyivät silmistä ällistyttävän nopeasti kun näimme konkreettisesti kuinka veistäjiä täällä arvostetaan. Nyt voisimme huoletta keskittyä olennaiseen, eli töihin.

Hotlan hoivista Infotilaisuuteen. Veistäjät marssitettiin luokkahuoneeseen, jonka ilma oli varmaan nähnyt kaikenlaista meidän lisäksikin. Pöydillä olevista lappusista tuijotti passista tutut naamat.

Kuuntelimme kärsivällisesti avaspalaverin muodollisuudet, sääntökertaukset ja muut tärket lätinät.

Kiinnostavin osuus oli lopuksi, kun suoritettiin kilpakuutioiden arvonta.
Toimitusta oli valvomassa Mr Masaki ja Mr Kondo, onnea onkimassa Mr Watt Kanada, Mr Harada Japani ja Mr Lothar Saksa.

Vuoroaan odottaa Japanin Mr Lai, Mr Hendai, Mr Hiroaki ja Suomen Mr Manninen.

Arto kävi vetäisemässä meille huippuspotin heti tukikohdan pääoven (ja t-paikan) vierestä. Tämä tarkoitti, että joukkueemme huolto pelaa. Tukikohdassa nimittäin oli Kaikki veistäjien palvelut sukan kuivatuksesta ruokailuun.

Kun pakolliset byrokratiat oli käsitelty väki ampaisi monitoimirakennuksen alakertaan kohti kuolaanostattavia tuoksuja. Osasimme jo odottaa jonkinlaista tarjoilua, mutta juhlasali löi meidät silti ällikällä: Noin paljon ruokaa!

Alkuun katseltiin hienoja videoita, sekä syötiin ja seurusteltiin vapaasti. Pian alkoivat kuitenkin loputtoman tuntuiset juhla- ja pönötyspuheet -länkkäri käännöksineen tietysti.
Kuvassa puhuu kilpailun suojelija, Tri Yoshida. Vasemmalla neiti Staff ja Mr.Masaki aka "Silverback", kaupungin suurmiehiä hänkin.

Kunniavieraana puheenvuoroon tarttui myös Mr Juhani Lillberg, kansainvälisen lumen- ja jäänveistokomitean suurmestari. Kampait raikuivat joka puheen jälkeen, paikoin lähes sadan hengen voimin.

Seuraavaksi lavalle pyydettiin veistojoukkueet, yksi kerrallaan, joten tulihan se Suomenkin vuoro sieltä, -toisena ehkä. Käyttäydyimme odotetun vaatimattomasti ja pidimme puheet lyhyinä:

"We are Team Funland and we like to have Fin."

"Yoisho, Yoisho, Yoisho, Banzai!" Riisinmurskajaiset Nipponin tyyliin.

Tapasimme myös vanhoja tuttuja; WhiteHorsen veistäjäkonkarit olivat saapuneet Kanadasta näyttämään mallia meille ja muille "nuorukaisille"

Team Kanada: Michael Lane, Ken Anderson & Donald Watt.

Saksan Black Forest-joukkue vastasi nuijimishuutoihimme arvatun miehekkäästi ja heistä jäi muutenkin hyvät vibat härkämäisen haastelevassa hengessä. -Pääsimme molemmat paikallislehtiinkin tämän session seurauksena.

Nayoro Post: Saksan Mr Lothar vastaanottaa seremoniallisia lahjuksia ja Suomi nuijii.

Tarjolla oli monenmoista meri- maa- ja ilmaotusta, sekä paikallisen flooran parhaat edustajat. Lisäksi oli toki monenmoista kurkunkostuketta, jota juhlaväki nauttikin kohtuullisesti. Tutustuimme kilpakumppaneihimme rennon jutustelun merkeissä.

Mitäs sitten tapahtui..?
Yllättävää kyllä, ei juuri mitään. Marssimme hotellille lepäämään pysähtyen vain lähikaupassa ostoksilla ja pikaisella Tsingis-kan karaokella. (yleisön pyynnöstä)