Nousevan Auringon maahan

2.2. Maanantai. 
Sunnuntain hyvin levänneenä ryhdyimme pakkaamaan kapsäkkejämme. Pakkausta, punnitusta ja lisää pakkausta. Kahden aikoihin olimme lähtökuopissa, hyppäsimme Kettubiiliin ja karautimme kohti lentokenttää. 

Helsinki-Vantaan lentokenttä tuntui varsin kotoisalta tällä kertaa. Asiaan saattoi vaikuttaa virka-asuisen Leviathan Markkulan lämmin huolenpito ja olantaputukset. Lähtöselvittelyissä oli perushauskat "miksi teillä on nuo teräaseet" kohtauksensa, mutta pääosin kaikki meni oikein mukavasti. Lopulta hyppäsimme Finskin siiville ja töräytimme taivaalle.

Kevyen kymmen tunnin ilmailun jälkeen saavuimme Nagoyan kentälle Japanissa.
Meille jäi noin miinus-viisitoista sekuntia vaihtaa konetta ja hiukan tuli pikamarssittuakin.

JapanAir kantoi meidät sitten Hokkaidolle, Chitosen kentälle. Kentältä juna-taksilla hotelli Geibunkkaniin. Joo-o; Geibunkan. Lepäsimme ihanan tunnin. Melkein ainakin.


Seremoniat

Pikku sääntöpalaverien jälkeen olikin avajaisseremonioiden vuoro. Joukkueet tukijoukkoineen kasattiin hotellin juhlasaliin esittäytymaan tutustumaan ja seuraamaan kaukoidän ihmelasten Karate-esitystä. Siinä sai puulevyt kyytiä ja hiukan tanssiakin oli tarjolla.

Ohjelmaan kuului myös joukkueiden ja töiden lyhyt esittely, sekä veistokuutioiden arvonta. Arpa-Karpa oli joukkueellemme suosiollinen ja saimme haltuumme ehkä kisojen parhaan spotin.

Seremonioiden rauhoittuessa ystävämme Chizuru saapui hotellille ja lähdimme yhdessä sivistämään Japanilaisia. Meidät oli nimittäin kutsuttu Sensei Mizumoton suomenkielen kurssille kertomaan kotimaastamme ja muutenvaan moikkaamaan. Oli aika ällistyttävää puhua suomea keskellä kaukoitää. Osa joukkueestamme virittyi suorastaan mentorilliseen vireseen, osalla oli vaikeuksia pysyä hereillä lauseiden välissä. (matkustus vaatii veronsa)

Kurssin jälkeen vedimme perinteiseen tyyliin paljon lihaa naamaan. Leppoisa illallinen Hideakin, Chizurun, Rashan ja Ragnarøkin kesken. Kuvassa varmaan maksaa ja suolia ja läskinpaloja.