Sayonara Nayoro!

Sayonara Party.
Aloitimme kuten kisoihin tullessa, koko porukka juhlasaliin pitojen ääreen. -Ilman paperisotaa.
(koko porukka tarkoittaa veistäjiä, huoltoa, mediaa, järjestäjiä, pomoja ja tietysti massipäälliköitä)

Ensin katsoimme upean videon tapahtumasta. Se oli varmaan valmistunut noin minuuttia aiemmin, koska videolta katselimme itseämme noin puolituntia menneisyydessä. Japanin ripeyttä.
FB: Nayoro movie 2015

Sitten ne puheet.
Järjestäjät kiittelivät vuolaasti kaikki paikalla olijat. Vaikea muistaa, puheita oli taas monia ja ruoka, juoma, sekä seura vaativat osansa meistä.

Suurmiesten puhuttua luulimme jo siirtyvämme vähemmän muodolliseen ohjelmaan ja karkasimme hetkeksi nauttimaan ulkoilmasta. Lohtu oli kuitenkin varsin lyhytaikainen. Pian meitä jo tultiin hakemaan puhe- ja kiitosteluhommiin. Puhujaksi valikoitunut kiittelikin parhaansa mukaan järjestäjät, kaupungin, lumihiutaleet, sekä kilpailun parhaaksi ikinä. Lopuksi huudatimme lavalle Herman "hemppa" Leungin, joka oli auttanut veistäjiä isosti. Hemppa taisi jopa hieman herkistyä yleisön mylviessä.

Hyvästely voi olla joskus tosi hämmentävää. Eri maiden joukkueet pitivät toinen toistaan tunteellisempia puheita, joista ei kyyneltä, hymyä, Campaita puuttunut. Parhaiten mieleen jäi ehkä Sapporon joukkueen aloittama yhteislaulu, jonka he virittelivät Hempan avustuksella; koko sali lauloi KiotonTyttö-laulua veistojoukkueen liidatessa acappellana. Myös kahden Japanilaisjoukkueen itkun- ja naurunsekaiset jäähyväiset olivat tosi mieleenpainuvat. He taisivatkin olla suurimmat fanimme koko tapahtumassa. Osui ja upposi.

Palkintojenjakoseremoniat, Nayoro -Japan Cup 2015.

Podiumille siis. Palkintojenjakoseremoniat pidettiin Japanin ilmavoimien rakentamalla lumisella lavalla, jonne olisi mahtunut vaikka useammankin kilpailun veistäjät. Englanninkielisen juonnon spiikkaili ikiviileä Herman "Hemppa" Leung ja nipponinkieliset käännökset joku heleä-ääninen animetyttö.

Opiskelijakilpailun ykköseksi valittiin meidän riemuksemme Team Korea, "Suuren Jättipään" luojat.
He voittivat myös koko kilpailun yleisöäänestyksen, eivätkä todellakaan syyttä.
Tiimistä huokui miellyttävän nuorekas ja rento meno koko kilpailun ajan. -Rock'n roll Korea! 
Team Korea: Mr YunHvan Kim, Duck Yong Lee & YooHan Bae - Relativity.

Kansainvälisen skaban voittoon taiteili Japanin Team Otaru elegantilla ja hiotulla teoksellaan.
Joukkue oli tosi liekeissä voitostaan ja oli helppo tuntea sympatiaa mestarijengiä kohtaan.
Team Otaru, Japan: Mr Akira Sendai, Mr Dang Lai Dang & Mr Hiroaki Simizu - Wind Remains.

Kakkoseksi ylsi naapurissamme veistänyt Northern Lights Sapporosta, työn nimi katosi käännöks.
Heidän teoksensa uhmasi painovoimaa ylvään kauniilla tavalla. Lisäksi mieleen jäi superstar Mido Haradan miellyttävän kukkoileva käytös ja hänen valkoiset nahkahousunsa. -Respect!
Team Northern Lights Sapporo, Japani: Mr Mido Harada, Mr Takahiro Ito & Mrs Michiyo Ito.

Pronssille veisti tyynesti White Horsen konkarit Kanadasta. Raven Stole The Sun oli kilpailun ainoa teos, jossa oli käytetty yksityiskohtaisempaa veistotyyliä. Joukkue hallitsee varmasti joka ikisen veistotekniikan, kokemusta löytyy kolmelta vuosikymmeneltä. Nää on varmaan maailman kovimmat veistäjät. Team Kanada: Mr Michael Lane, Mr Ken Anderson & Mr Donald Watt.

Näille tiimeille, tai muillekkaan koitokseen osallistuneille ei ollut häpeä hävitä. 

---

Syvä kumarrus ja iso käsi kaikille jengeille.

 A deep bow and a big hand to all teams.

 すべてのチームへの深い弓と大きな手。

Viimeinen veistopäivä, Nayoro 13.2.

Aamu valkeni ennätysmäisen nopeasti. Se herätti sumuiset aivomme mystisellä usvallaan -Mitäs v***n runoja- ja marssimme veistopaikalle. Reittihän oli lähes selvä! Enää muutama hassu kuutio raakaa louhittavaa, jalustan siistiminen (kirotut muotoilijat) ja detalji-nykerrykset. Ja valotekniikka ja ne muut.

No sitten jyystettiin. Fyysisesti työn alla oli veistoksen leppoisin osuus, mutta kiire vähän poltteli persposkia joten duunii.
---
Matti ahkeroi pikkumonoliittien kanssa ja kaiversi reiät monoliittien kulmiin. Arto paikkasi kaiken mahdollisen ja pari mahdotontakin kulmaa, sekä raivoili petkelhommissa käsivammoista huolimatta. Janne petkelöi isot pinnat ja jalustan kulmat siisteiksi, sekä heilutteli lapio-lumikolakomboa.

Pian ympärillemme muodostui vankka, metrinen vallitus, jonka jätimme järjestäjien huoleksi. Varmaan pari kuutiota lumimurskaa ilmeistyi veistoksen ympärille yhtä monessa tunnissa. 

---

Edistys oli kuitenkin nopeaa, kiitos edellisyönä väännettyjen tuntien. Saatoi tulla hiki tai sitten ei, vaikea muistaa. Väänsimme itsevarmahkosti kello 13:00 asti ja katsoimme veistosta.

Kolmas veistopäivä, Nayoro 12.2.

Aamulla hyökättiin töihin.

 

Toinen veistopäivä, Nayoro 11.2.

Aloitettiin aamu ahkeralla väännöllä. Juhlistimme myös edellisiltana valmiiksi saamaamme suurta pudotusta pienellä tanssilla pilarin huipulla. Lumilouhoksemme nostotyöt oli tehty, nyt aloittettiinkin raapimaan kulmia ja Suuria linjoja esiin. Tämä tarkoitti petkelöintiä, lapiohommia ja aina maistuvaa vaijerisahailua. Päivän ensitöiksi jouduimme suorittamaan edellisiltana väliin jääneen, toisen kulman suuren pudotuksen. Kyllä haukat/ojentajat vetreytyivät alta aikayksikön.. Summa summarum: teimme V*tusti duunia koko annetun työajan.

Vähän väliä piti kuitenkin tehdä pr-hommiakin. Heitimme pikku fotosessiot paikallismedialle, kotisohville, sekä aina yhtä miellyttävälle yleisölle!

Ensimmäinen veistopäivä, Nayoro 10.2.

Aamu oli kirkas, kovin kirkas meidän väsyneille silmille. Matka hotellilta veistopaikalle tunui aavistuksen epätodelliselta, syynä ehkä reissun ensimmäiset ihan oikeat yöunet, jopa 6-7 tuntia!

Tästä alkaa Nayoron Japan Cupin kansainvälinen veistomittelö. Mukana 8 kansainvälisesti marinoitua konkariporukkaa, sekä 6 opiskelijajoukkuetta Japanista ja Koreasta. Siitä toisesta.