KIITOS

Kesä on tullut ja viime talvi alkaa jo pikkuhiljaa pyyhkiytyä mielistä.
Ennen kesähorrokseen vetäytymistä haluamme vielä kiittää asianomaisia yhteistyöstä veistojoukkueemme kanssa;
----------------------------------
Ilman teidän panostanne Japaninmatkamme ei olisi voinut onnistua yhtä upeasti. Saattaisimme toki olla kansaivälisiä menestyjiä, mutta emme varmasti yhtä tyylikkäitä ja suosittuja sellaisia.  -KIITOS.


Varusteleka
Suomen paras kauppa varusti meidät tyylikkäillä ja toimivilla lumpuilla, juuresta latvaan.
Leka on tukenut joukkuettamme jo vuodesta 2012, kun lähdimme ensikertaa maailmalle.

OasisMedia
Vihtiläinen OasisMedia tuotti veistojoukkueemme mainosmateriaalin, nopeasti ja taitavasti.
OasisMedia on tukenut myös Vihtiläisiä veistokilpailuita.

Vihdin Kätsän Gurut

Vihtin Käsi- ja taideteollisen mestarit ovat auttaneet meitä pyyteettömästi vuosien varrella. 

Aulis Hyryn, Mari Lajusen, ja Ismo Immosen ammattitaito auttoi meitä tälläkin matkalla; heitä saamme kiittää avusta lahjojen, pienoismallien, sekä työkalujen valmistuksessa.  

Rasha, Hideaki ja Chizuru

Ilman näitä hienoja ihmisiä olisi matkamme ollut huomattavasti vaikeampi ja tylsempi.

Perheet, läheiset, ja muut kumppanit

Kiitos että jaksoitte.

Nyt on tosiaan tullut aika vetäytyä ansaittuun kesähorrokseen. 

Ragnarøkin sällit heräävät varmasti, kun maa taas pakastaa ja on aika tehdä lumenluontihommia. 

Sayonara perkele!

Kotiin

written after homecoming, on february.
-----------
Our flightplan was Sapporo-Tokio-Heathrow-Helsinki... So, we wokeup on 4.45, some of us didnt sleep.. headed to bus station on 5.25, smoked 1 cigarette/ person and jumped to bus. On 6.00 (i think) we arrived to airport... On International terminals... By our mistake we were on wrong term. so while janne was like "im going to smoke with team germany now"(Gyus have being on airport some days, cause of cancelled flights during storms or something) others of us started to run towards Domestic terminal, shouting Janne comeoonn perkele. Arto & Janne had toolbags: 24+29kg on other hand, so running was.... not too fast.

we got to check-in line maby on 6.20 and flight should leave at 7.00. By 6.50 we were still dropping too many tools on the desk to lower our weight, and then customs grabbed arto,rasha&matti(with jannes passport and ticket on hand)rushed us through securitycheck-in with really confusing technique.... All of us was 100% sure that janne is going to stay in Japan. In the end we got on plane, and Janne was sitting on plane like a rockstar... "heeey i got in plane whitout passport or a ticket.. hahahaha.

So we fly to Tokio, and we had 2h wait there so we had cigarettes on there(aaah, the Nicotine) and then started 14h flight to Heathrow....Shiiiit! So when the plane touched ground on Queen´s Landings, oll of us was bit tired... On Ap we saw signs,"against the law to smoke in or outside of this building".... On that point, the plan was: everyone smokes as much as need, in time it takes till customs will take us. But bravely we tried to find Smoking area.

Rasha had to take a nap on main area on Terminal3, so Team Smoking walked back to where we came, to hear we had to leave Ap to Britts and we had to take a second security check to get back to Ap... Pfffft*'¨^!#! From the poin we arrived, it took like 2.50h to get outside, smoke 8 cigareetes in a row, get security checked 2 times and back to main hall of T3. Rasha woked up,saw us by glimpse, went to drink water on Ap toilet cause she didnt feel well. (on a smokerun arto had changed his white hat to pink bunnyrabbit hat, got from sapporo) Rest of us was sitting on mainhall checking emails etc. 45mins before flight will start, security comes to team"excusemuaa were you traveling whith a woman? Shes not feeling well." Arto went to her and it appered she had passed out after toilet and was babbling like bugabigablaääaa right 5 minutes ago... She has had dificulties to explain to security: find 3 guys looking all somehow the same, exept one guy has pink bunny on top of his head....

Soooo, meanwhile arto was giving er to rasha to get her sugars up, Janne&Matti had to start boarding. Everyone was tired and wanted to get home so splitting was possibility(in the end it wasnt), cause some fat lady on on borading wasn going to let Rasha fly cause of her state, she was bit pale but asured she can fly, Fat lady kept her mind, Matti&Janne went to plane and Rasha&Arto waited... Gladly The nicest flycrew on whole trip, decided behalf of Fat Lady and took Rasha onboard....

Last part of the flight has started.. Rest 3h we all got some sleep on our own 3seats, got extra food cause flight wasnt full and all went well.... Phew perkele!!!

15.2. Vieläkin vapaalla..

Toinen ja viimeinen turistipäivä Japanissa.

Söimme tukevan aamiaisen ja ehdimme melkein sitoa kengännauhat kun olimme taas liikkeessä. Suuntasimme kohti Sapporon keskustaa Hideakin samuraibiilillä Juicen lauluja kuunnellen. Akilla oli velvollisuuksia -Suomalainen ruokaseminaari- ja me suuntasimme Chizurun johdolla kauppakadulle shoppailemaan, tai ainakin ikkunaostoksille.

Tarjolla oli kaikkea vaatteista veitsiin ja karhuista koiriin. Eräs koiranpentu valloittikin Rashan sydämen noin sekunnissa. Jätimme kuitenkin koiran liikkeeseen ja ostimme teetä, veitsiä, vaatteita, sekä tietysti hiukan turistikrääsää.

Seuraavaksi suuntasimme Akin ruokaseminaariin, juuri parahiksi kuulemaan jonkin kummallisen soitannan kummallisella Japanilaisella soittimella -ja vielä suomalaisen soittamana!

Seminaarilaiset olivat laittaneet lohikeittoa ja mustikkapiirakkaa, ja tämä miellytti suuresti Ugrilaista matkamiestä- ja naista. Oli tosi jännää vetää näinkin kansallisromanttista ravintoa kaukoidässä.

14.2. Team Finland vapaalla

Heräsimme horteisissa merkeissä ja ehdimme juuri ja juuri aamiaiselle nauttimaan mukikaupalla tuoremehua. Aamukaffet joimme hotellin aulassa Saksan veistäjien kanssa rupatellen. Tunnelma oli aavistuksen haikea, näitä herroja -tai muitakaan veistäjiä- emme varmaan kohtaisi ihan heti naamatusten.

Chizuru ilmestyi aulaan pirteänä kuten aina ja hänellä oli meille hauskoja lahjoja ystävänpäivän kunniaksi. Koko edustusjoukkueemme palkittiin kustomoiduin t-paidoin ja mukiluurangoin, lisäksi joukkueen ainoa sinkku sai jännittävää paikallista viihdettä kevään yksinäisiin iltoihin jotka ovat sanomattakin gekados.

  

Pönöttelimme aulassa niin pitkään kuin mahdollista ja saimme hyvästeltyä suurimman osan kilpakumppaneistamme. Puoleltapäivin kipaisimme hakemaan matkatavaramme huoneista ja palasimme aulaan tilailemaan taksia.

Juna-asemalla meitä oli vastassa supermies Herman Leung ihanine vaimoineen. Lisäksi meitä hyvästelemään saapui meille jo 2012 tutuksi käynyt Masumi Hasegawa. Hemppa oli hiukan huolissaan junaan ehtimisestämme, mutta odotteluaikaa jäi kuitenkin runsaasti tupakin ja fotosession verran.

Jäähyväiset olivat varsin tunteelliset, meinasi ihan roska lentää silmään siinä hyvästellessä.

 

Sayonara Nayoro!

Sayonara Party.
Aloitimme kuten kisoihin tullessa, koko porukka juhlasaliin pitojen ääreen. -Ilman paperisotaa.
(koko porukka tarkoittaa veistäjiä, huoltoa, mediaa, järjestäjiä, pomoja ja tietysti massipäälliköitä)

Ensin katsoimme upean videon tapahtumasta. Se oli varmaan valmistunut noin minuuttia aiemmin, koska videolta katselimme itseämme noin puolituntia menneisyydessä. Japanin ripeyttä.
FB: Nayoro movie 2015

Sitten ne puheet.
Järjestäjät kiittelivät vuolaasti kaikki paikalla olijat. Vaikea muistaa, puheita oli taas monia ja ruoka, juoma, sekä seura vaativat osansa meistä.

Suurmiesten puhuttua luulimme jo siirtyvämme vähemmän muodolliseen ohjelmaan ja karkasimme hetkeksi nauttimaan ulkoilmasta. Lohtu oli kuitenkin varsin lyhytaikainen. Pian meitä jo tultiin hakemaan puhe- ja kiitosteluhommiin. Puhujaksi valikoitunut kiittelikin parhaansa mukaan järjestäjät, kaupungin, lumihiutaleet, sekä kilpailun parhaaksi ikinä. Lopuksi huudatimme lavalle Herman "hemppa" Leungin, joka oli auttanut veistäjiä isosti. Hemppa taisi jopa hieman herkistyä yleisön mylviessä.

Hyvästely voi olla joskus tosi hämmentävää. Eri maiden joukkueet pitivät toinen toistaan tunteellisempia puheita, joista ei kyyneltä, hymyä, Campaita puuttunut. Parhaiten mieleen jäi ehkä Sapporon joukkueen aloittama yhteislaulu, jonka he virittelivät Hempan avustuksella; koko sali lauloi KiotonTyttö-laulua veistojoukkueen liidatessa acappellana. Myös kahden Japanilaisjoukkueen itkun- ja naurunsekaiset jäähyväiset olivat tosi mieleenpainuvat. He taisivatkin olla suurimmat fanimme koko tapahtumassa. Osui ja upposi.

Palkintojenjakoseremoniat, Nayoro -Japan Cup 2015.

Podiumille siis. Palkintojenjakoseremoniat pidettiin Japanin ilmavoimien rakentamalla lumisella lavalla, jonne olisi mahtunut vaikka useammankin kilpailun veistäjät. Englanninkielisen juonnon spiikkaili ikiviileä Herman "Hemppa" Leung ja nipponinkieliset käännökset joku heleä-ääninen animetyttö.

Opiskelijakilpailun ykköseksi valittiin meidän riemuksemme Team Korea, "Suuren Jättipään" luojat.
He voittivat myös koko kilpailun yleisöäänestyksen, eivätkä todellakaan syyttä.
Tiimistä huokui miellyttävän nuorekas ja rento meno koko kilpailun ajan. -Rock'n roll Korea! 
Team Korea: Mr YunHvan Kim, Duck Yong Lee & YooHan Bae - Relativity.

Kansainvälisen skaban voittoon taiteili Japanin Team Otaru elegantilla ja hiotulla teoksellaan.
Joukkue oli tosi liekeissä voitostaan ja oli helppo tuntea sympatiaa mestarijengiä kohtaan.
Team Otaru, Japan: Mr Akira Sendai, Mr Dang Lai Dang & Mr Hiroaki Simizu - Wind Remains.

Kakkoseksi ylsi naapurissamme veistänyt Northern Lights Sapporosta, työn nimi katosi käännöks.
Heidän teoksensa uhmasi painovoimaa ylvään kauniilla tavalla. Lisäksi mieleen jäi superstar Mido Haradan miellyttävän kukkoileva käytös ja hänen valkoiset nahkahousunsa. -Respect!
Team Northern Lights Sapporo, Japani: Mr Mido Harada, Mr Takahiro Ito & Mrs Michiyo Ito.

Pronssille veisti tyynesti White Horsen konkarit Kanadasta. Raven Stole The Sun oli kilpailun ainoa teos, jossa oli käytetty yksityiskohtaisempaa veistotyyliä. Joukkue hallitsee varmasti joka ikisen veistotekniikan, kokemusta löytyy kolmelta vuosikymmeneltä. Nää on varmaan maailman kovimmat veistäjät. Team Kanada: Mr Michael Lane, Mr Ken Anderson & Mr Donald Watt.

Näille tiimeille, tai muillekkaan koitokseen osallistuneille ei ollut häpeä hävitä. 

---

Syvä kumarrus ja iso käsi kaikille jengeille.

 A deep bow and a big hand to all teams.

 すべてのチームへの深い弓と大きな手。

Viimeinen veistopäivä, Nayoro 13.2.

Aamu valkeni ennätysmäisen nopeasti. Se herätti sumuiset aivomme mystisellä usvallaan -Mitäs v***n runoja- ja marssimme veistopaikalle. Reittihän oli lähes selvä! Enää muutama hassu kuutio raakaa louhittavaa, jalustan siistiminen (kirotut muotoilijat) ja detalji-nykerrykset. Ja valotekniikka ja ne muut.

No sitten jyystettiin. Fyysisesti työn alla oli veistoksen leppoisin osuus, mutta kiire vähän poltteli persposkia joten duunii.
---
Matti ahkeroi pikkumonoliittien kanssa ja kaiversi reiät monoliittien kulmiin. Arto paikkasi kaiken mahdollisen ja pari mahdotontakin kulmaa, sekä raivoili petkelhommissa käsivammoista huolimatta. Janne petkelöi isot pinnat ja jalustan kulmat siisteiksi, sekä heilutteli lapio-lumikolakomboa.

Pian ympärillemme muodostui vankka, metrinen vallitus, jonka jätimme järjestäjien huoleksi. Varmaan pari kuutiota lumimurskaa ilmeistyi veistoksen ympärille yhtä monessa tunnissa. 

---

Edistys oli kuitenkin nopeaa, kiitos edellisyönä väännettyjen tuntien. Saatoi tulla hiki tai sitten ei, vaikea muistaa. Väänsimme itsevarmahkosti kello 13:00 asti ja katsoimme veistosta.

Kolmas veistopäivä, Nayoro 12.2.

Aamulla hyökättiin töihin.

 

Toinen veistopäivä, Nayoro 11.2.

Aloitettiin aamu ahkeralla väännöllä. Juhlistimme myös edellisiltana valmiiksi saamaamme suurta pudotusta pienellä tanssilla pilarin huipulla. Lumilouhoksemme nostotyöt oli tehty, nyt aloittettiinkin raapimaan kulmia ja Suuria linjoja esiin. Tämä tarkoitti petkelöintiä, lapiohommia ja aina maistuvaa vaijerisahailua. Päivän ensitöiksi jouduimme suorittamaan edellisiltana väliin jääneen, toisen kulman suuren pudotuksen. Kyllä haukat/ojentajat vetreytyivät alta aikayksikön.. Summa summarum: teimme V*tusti duunia koko annetun työajan.

Vähän väliä piti kuitenkin tehdä pr-hommiakin. Heitimme pikku fotosessiot paikallismedialle, kotisohville, sekä aina yhtä miellyttävälle yleisölle!

Ensimmäinen veistopäivä, Nayoro 10.2.

Aamu oli kirkas, kovin kirkas meidän väsyneille silmille. Matka hotellilta veistopaikalle tunui aavistuksen epätodelliselta, syynä ehkä reissun ensimmäiset ihan oikeat yöunet, jopa 6-7 tuntia!

Tästä alkaa Nayoron Japan Cupin kansainvälinen veistomittelö. Mukana 8 kansainvälisesti marinoitua konkariporukkaa, sekä 6 opiskelijajoukkuetta Japanista ja Koreasta. Siitä toisesta.

..Konichiva Nayoro!

Aamulla freesinä tuoremehulle ja kaffeille. No ainakin ne, joille kyseiset tuotteet vielä maistuivat. Edellisen päivän seremoniat ja illan juhlat karisivat silmistä pikkuhiljaa, viimeistään laukkuja rontatessa.

Ehdimme onneksi hyvästellä Puolan veistäjät ja aina sympaattisen Team Smokingin peruspilarit.
Heitettyämme ryönämme takseihin kurvasimme rauhallista kamikazekyytiä rautatieasemalle. Suunta 300km pohjoiseen, jossa uudet koitokset vaanivat..

Sayonara Sapporo..

8.2. Sapporon viimeiset juhlallisuudet.

Palkintojenjakoseremoniat olivat paikalliseen tyyliin aasiallisen rauhalliset. Seremoniat pidettiin puolustusvoimien rakentamalla eduskuntatalonkokoisella lumilavalla, johon oli kivasti merkattu kulku-urat punaisin kankain. Läsnä olivat kilpailun tuomarit, sponsorit, heidän kisällinsä, sotilassoittokunta, tulkki- & toimittaja-armeija, hyysääjät & duunarit, sekä ihan mukavasti yleisöä.
Kaksi kolmasosa Puolaa ja puoli Suomea saapui paikalle täsmällisesti viimeisellä minuutilla.
Osa meidän possesta tiesi jo tuloksen, osa odotti oravat pimeydestä kurkkien mitä oli tuleman..

TÄTÄ oli tuleman:

Second Prize: Team Finland!

organisation.webpage.in.english

Team Finland - Sapporo Runner-Up 2015

Neljäs ja viimeinen veistopäivä, Sapporo 7.2.

Viimeinen veistopäivä alkoi rauhallisesti. Linjat oli jo haettu ja loppu oli lähinnä hieromista, paikkaamista ja pienien muutosten suunnittelua. Kerrankin meillä oli aikaa hiukan miettiä riehumisen sijaan, aivo oli kuitenkin jo aika tiukalla kilpailun tässä vaiheessa.

Kolmas veistopäivä, Sapporo 6.2.

Nyt ei kyl teksti irtoa, pahoittelut.
Uni on resurssi, josta emme ole päässeet nauttimaan.