Neljäs ja viimeinen veistopäivä, Sapporo 7.2.

Viimeinen veistopäivä alkoi rauhallisesti. Linjat oli jo haettu ja loppu oli lähinnä hieromista, paikkaamista ja pienien muutosten suunnittelua. Kerrankin meillä oli aikaa hiukan miettiä riehumisen sijaan, aivo oli kuitenkin jo aika tiukalla kilpailun tässä vaiheessa.

Meno oli kuitenkin rennonlaista ja hiukan hupailemaankin ehdittiin.

Iltaa kohden työ alkoi olla niin valmis, että pilkkujen viilaaminen alkoi olla muotia.
On varsin harvinaista, että joukkomme käyttää veistoaikaa pintakäsittelyn ihmeellisessä maailmassa ja nautimmekin siitä täysin sieluin.

Työ valmistui puolitoista tuntia ennen kilpailuajan päättymistä. Hyvä niin, sillä väsymys oli verottanut raatojamme aika kovalla kädellä. Lopuksi lensimme Hotelli Geibinkaniin syömään ja rentoutumaan.