Herätys 7:30 Japanin tunneissa.
Tänäänkin vahvistimme aamiaistamme kotimaisella ruisleivällä. Jotain kiinteää mahaan on saatava.
Päivä sujui erästä mustaa tuntia lukuunottamatta hienosti ja pysyimme aikataulussa, ehkä jopa hiukan sen edellä. Tämä Musta Tunti sattui puolenpäivän jälkeen, kun luulimme tehneemme kaksi ilkeännäköistä virhettä. Onneksi luulo oli kuitenkin turha, sillä löimme leukaa rintaan ja korjasimme virheet hetken perusteellisen pohdinnan jälkeen. Aika näytää muodostuvatko niiden kaiut ongelmaksi.
Thursday, February 5, 2015
Wednesday, February 4, 2015
Ensimmäinen Veistopäivä, Sapporo 4.2.
Herätys 8:00. -paikallista aikaa.
10:00 alkoi kilpailun avajaisseremoniat, joihin kilpailijoiden tulisi varmaankin osallistua.
Ruoho- ja soijapitoisen aamiaisen jälkeen marsimme reippaana veistopaikalle Odori Parkiin.
Perillä meitä odotti perinteiset torvisoittokunnat, kunniakansalaiset ja tuomaristo, vain Miss Sapporo jäi ikävä kyllä puuttuumaan. Ohjelmassa oli paljon pönöttelyä, aplodeerausta ja tättärää.
Seremonioista selvittyämme palasimme takaisin hotellille työkalujen hakuun ja vaatteiden vaihtoon.
(ehdittiin hiukan tätä blogiakin päivittämään)
Sitten ryhdyimme viimein siihen, miksi olimme paikalle saapuneet; Veistämään.
10:00 alkoi kilpailun avajaisseremoniat, joihin kilpailijoiden tulisi varmaankin osallistua.
Ruoho- ja soijapitoisen aamiaisen jälkeen marsimme reippaana veistopaikalle Odori Parkiin.
Perillä meitä odotti perinteiset torvisoittokunnat, kunniakansalaiset ja tuomaristo, vain Miss Sapporo jäi ikävä kyllä puuttuumaan. Ohjelmassa oli paljon pönöttelyä, aplodeerausta ja tättärää.
Seremonioista selvittyämme palasimme takaisin hotellille työkalujen hakuun ja vaatteiden vaihtoon.
(ehdittiin hiukan tätä blogiakin päivittämään)
Sitten ryhdyimme viimein siihen, miksi olimme paikalle saapuneet; Veistämään.
Nousevan Auringon maahan
2.2. Maanantai.
Sunnuntain hyvin levänneenä ryhdyimme pakkaamaan kapsäkkejämme. Pakkausta, punnitusta ja lisää pakkausta. Kahden aikoihin olimme lähtökuopissa, hyppäsimme Kettubiiliin ja karautimme kohti lentokenttää.
Helsinki-Vantaan lentokenttä tuntui varsin kotoisalta tällä kertaa. Asiaan saattoi vaikuttaa virka-asuisen Leviathan Markkulan lämmin huolenpito ja olantaputukset. Lähtöselvittelyissä oli perushauskat "miksi teillä on nuo teräaseet" kohtauksensa, mutta pääosin kaikki meni oikein mukavasti. Lopulta hyppäsimme Finskin siiville ja töräytimme taivaalle.
Sunnuntain hyvin levänneenä ryhdyimme pakkaamaan kapsäkkejämme. Pakkausta, punnitusta ja lisää pakkausta. Kahden aikoihin olimme lähtökuopissa, hyppäsimme Kettubiiliin ja karautimme kohti lentokenttää.
Subscribe to:
Posts (Atom)
