Uutta verta

Lumenveistojoukkueemme lähti kuluvalle kaudelle uudistuneena. Sekä tiimin kokonaisikä että pituus ovat kasvaneet useilla yksiköillä uusimman jäsenemme myötä. Leevi nimittäin vietti tämän sesongin reservissä ja hänen saappaisiinsa yritti mahtua noin kaksi kertaa pitempi Arto Manninen.

Tulikasteensa uudistunut joukkueemme saikin kovassa seurassa, nimittäin suomenmestaruuskilpailuissa. Kilpailut pidetään Perämeren perukoilla, Suomen Kemissä. Kilpailuiden teemana on Pelit.

5.1. 2013 Joukkue kokoontui Kouvolaan luomaan suunnitelmia ja hiomaan strategiaa. Eeppisen aivomyrskyttelyn jälkeen saimme teemaan sopivan vision: antiikin karuimmat pelit pelattiin Colosseumilla, yleisön mylviessä verenhimossaan. Työn nimesimme teeman mukaisesti. 

6.1. Viimeistelimme pienoismallin ja keskustelimme veistotekniikoista ja taktiikasta. Työ olisi haaste pintakäsittelytaidoillemme ja saisimme myös tilaisuuden kokeilla uusia viimeistelytyökaluja. 

7.1. Koska joukkueemme oli kasvanut useita vuosia/senttejä, olivat varustetäydennykset tarpeen. Viimevuotiset veistoasumme sopivat mainiosti Japanian hellekeleille, mutta Kemin hyytävissä tuulissa tarvittaisiin parempia suojakertoimia. Ratkaisumme oli Ruotsin armeijan lumipuvut, sekä läjittäin pehmeää ja lämmintä niiden alle laitettaviksi. Nyt olimme valmiina Lapin valloitusta varten.

11.1. Joukkueen aamutoimet alkoivat 1:30. Pikaisen kahvin ja tankkaamisen jälkeen suuntasimme kulkineemme keulan kohti pohjoista, ja poistuimme Kouvolasta kolmen aikoihin. Matka sujui ilman suurempia kommelluksia. Oulun tienoilla jouduimme tosin ottamaan pienoiset otsa-kojelaudassa-nokkaunet apukuljettajien väsymyksestä johtuen. Myös näkyvyys heikkeni aivan loppumetreillä. Onneksi kuljettajan kohdalle säästyi linnunpaskan kokoinen avoin kohta, josta Arto sai tarpeellista tietoa ajouran liikkeistä.

Saavuimme kuitenkin perille useita minuutteja etuajassa, puutuneina mutta terveinä. Veistoaihiot arvottiin, vaihdoimme vaatteet ja aloitimme työskentelyn välittömästi. Aloitimme lohkomalla suurimmat poistot ketjusahalla jonka seurauksena rikoimme vain kaksi kulmaa jalustasta. Neljän tunnin aherruksen jälkeen oli aika ruokailla. Ahdettuamme kupumme täyteen herkullisia lihapullia oli vuorossa ohjattu tutustuminen Kemin Lumilinnaan. Siellä oli tosi kivaa.

Lumilinnakiertueen jälkeen meillä oli vielä pari tuntia tehokasta veistoaikaa, jonka käytimmekin varsin mallikkaasti. Saimme loihdittua veistoksen perusmuodot kuution sisältä, aivan kuten suunnittelimmekin. Hotellilla saimme vaivoin väsyneet ruhomme saunan lauteilta takaisin huoneeseemme, ja ensimmäiset nokkaoopperat kaikuivat huoneistossamme ennen kuin Kemin yöelämä ehti edes herätä. Ragnarök lepäsi.

12.1. Nousimme aamiaiselle 6:30 ja raahustimme veistopaikalle kahdeksaksi. Aamu käynnistyi kuitenkin jäätävän hitaasti. Töitä tehtiin, mutta jostain syystä edellisen illan usvat haihtuivat okulääriemme takaa vasta puolelta päivin, jolloin aurinkokin nousi tervehtimään meitä pikaisesti. Tämän jälkeen veistotahti olikin kohdallaan veistoajan loppuun asti. Jopa niin kohdallaan, että jätimme ruokailun väliin ja ravitsimme itseämme kahvilla ja jaloilla ajatuksilla. 

Veistoajan päättyessä 19:00 olimmekin jo varsin pitkällä. Veistoksen ulkopinta oli muodossaan, jalusta kaiverrettu esiin ja holvaukset sahattu. Viimeiselle päivälle jäisi tosin vielä kosolti hifistelyä ja tiperrystä.

Seuraavaksi oli vuorossa veistäjien kokous, eli niin kutsuttu ”Lumiparlamentti”. Näitä kokouksia järjestetään kerran vuodessa SM-kilpailuiden yhteydessä, jotta veistäjät voisivat osaltaan vaikuttaa tapahtuman laatuun. Katsoimme tarpeelliseksi kritisoida muutaman tuomarin ammattitaitoa tiedotukseen liittyvissä asioissa, mikä ei välttämättä ollut taktisesti viisain liike, mutta kuitenkin oikein. Tiedotusta lukuun ottamatta kilpailun järjestäjät saivat runsaasti kiitosta veistäjäleegiolta.

Kokouksen jälkeen valuimme jälleen kellariin saunomaan. Illalla sitten heittäydyimme ihan villeiksi ja tilasimme hotellille pizzaa. 

13.1 Aamun pimeydessä aloitimme viimeisen päivän työt. Ilman omia valonlähteitä työskentely olisikin ollut haastavaa, sillä viimeisteltyä jälkeä ei katuvalojen hämärässä synny. Kun aurinko vihdoin raahautui töihin, oli meidän aika lopettaa. Historiallista. Ensimmäistä kertaa Ragnarök jättää veistopaikan ennen kilpailuajan loppua. Yltiöpositiivista mielialamme kuvaa hyvin Matin hehkutus: "Olen tyytyväinen."

Palkintoja saapuikin jakamaan neljän sijasta jopa kuusi tuomaria. Karvaaksi pettymykseksemme kirkkaimmat mitalit eivät löytäneet odottaviin kauloihimme, vaan jouduimme tyytymään kolmanteen sijaan. Voiton kilpailuissa vei Suomen kokenein joukkue Icemen Kouvolasta ja hopeat jaettiin joillekin toisille tyypeille. Pokkasimme pronssimitalit, pakkasimme ryönämme, ja aloitimme moottorimarssin kohti etelää.