Yhteistyötä Kouvostoliitossa

Lähtökohdat

Mielakan hiihtokeskus Kouvostoliitosta tilasi lumenveistojoukkue Lumisteilta veistotyötä. Veistettävänä oli kehämäisen lumilinnan sisäpiha, jota käytettäisiin myöhemmin muunmuassa tanssiareenana. Halkaisijaltaan piha oli n. 15 metriä, ympärysmuurin korkeus n. 3 metriä.

Erinäisten tapahtumien johdosta Lumisteilla oli asettaa tehtävään vain kaksi veistäjää joten..

Lyhyiden YYA-neuvotteluiden jälkeen sovimme yhteistyöstä ja teimme alustavan veistosuunnitelman. Työskentelyajankohdaksi päätimme 23-24 helmikuuta ja sitä suorittamaan lähtivät Antti ja Aleksi Lumisteista, sekä Ragnarøk tukijoukkoineen.

Pe. 22.2

Vihtiläisosastomme siirtyi Kouvolaan hämärän turvin. Otimme mukaan vain kevyet veistovarusteet, raskaampia työkaluja toimittaisivat kollegamme idästä. Logistiikkaan ei näin tuhrautunut ihanaa ylimääräistä aikaa ja oli myös varsin miellyttävää kulkeutua veistoreissulle henkilöajoneuvossa mukavasti lepäillen. Matka-aikakin jäi murto-osaan tavanomaisesta.

Perillä Kouvolassa majoituimme, rentouduimme ja valmistauduimme seuravaan päivän koitokseen perusteellisesti.

La. 23.2

Tapasimme veistäjäkollegamme Mielakan kahviossa aamun sarastaessa. Lumimuurin aihio oli kasattu vain joitakin päiviä aiemmin ja työmaa näytti muutenkin todella haastavalta. Päiviteltyämme hetkisen lumen epäpuhtauksia kertasimme yhdessä veistosuunnitelman, sekä sovimme alkuvaiheen tehtävänjaosta ja yksityiskohdista. Antti, Aleksi, Arto ja Rasha aloittivat kaluston purkamisen ja alkuvalmistelut. Matti ja Janne lähtivät paikallisen yhteistyöyrityksen tiloihin valmistamaan holvisapluunan, sekä huoltamaan työkaluja edellisen operaation jäljiltä.

Alku sujui vaihtelevan hitaasti kunnes Arto valtasi kaivinkoneen penkin. Työskentely sujuikin sen jälkeen jouhevasti; Arto suoritti ensin suuret poistot ja tasoitti muurin harjan koneellisesti. Tämän jälkeen Antti, Janne ja Rasha petkelöivät pinnat tasaisiksi ja Aleksi ja Matti veistivät kivimäisen ornamentiikan. Holvaukset piirrettiin ensin sapluunalla ja kaiverrettiin sen jälkeen lumimuuriin.

Päätimme myös jatkaa muurin rakennusta jotta harjakorkeus pysyisi kohtuullisessa kolmessa metrissä. Muuri tarvitsi myös hieman massaa portin pieliin, mutta onneksi rakennusmateriaalia olikin kertynyt jo kohtuullinen kasa karkeassa, koneellisessa muotoilutyössä.

Hämärän saapuessa olimme saaneet hieman yli puolet pihasta veistettyä ja osa ulkomuuristakin oli kivetetty. Päätimme siirtyä huoltotoimiin.

Su. 24.2.

Aamun hämärässä kokoonnuimme jälleen Mielakan kahvioon.

Linnanpihalla oli edellispäivän jäljiltä vielä kosolti lunta josta piti päästä eroon. Päätimme myös rakentaa lumisen tasanteen sisäpihan toiselle puolelle. Perusteellisen kofeiinikäsittelyn jälkeen ryhdyimme taas töihin. Arto käytteli kaivuukoneen konekouraa ja muut erilaisia käsityökaluja.

 

Jossakin vaiheessa keksimme rakentaa liukumäen pikkuväelle. Luiska lähti linnanmuurin ulkopuolelta ja laskeutui suoraan sisäpihalle. Kokeillessamme mäen laskuominaisuuksia sattui pieni haaverikin, mutta kyseinen aineisto on Gekados. 

Kun sisäpihan ornamentit, holvaukset, tasot ja liukumäki oli saatu päätökseen, päätimme veistää vielä loputkin ulkomuurista teeman mukaisesti. Tehtävää hankaloitti materiaalin huokoisuus ja kokkareisuus, mutta onneksi olimme hieman aikataulua edellä. Toimimme samoin kuin aiemmin sisäpihalla: Ensin tasoitus petkelein ja lapioin, perään kiviornamenttien kaiverrus.

Hämärän saapuessa työ oli valmis. 

Loppusanat

Tämä oli ensimmäinen koitos, jossa Ragnarøk työskenteli toisen veistoporukan kanssa ja kokemus oli varsin miellyttävä. Enemmän työkaluja, aivoja, lihasta ja ennen kaikkea rentoa seuraa. Mielakan henkilökunta oli myös kiireistään huolimatta avuliasta ja ystävällistä. Virvokkeet, rasvamuonat ja työmaalle kannettu musiikki pitivät veistäjämme vireessä.

Vaikka työ oli kooltaan valtavahko ja aikaa vähän, sujui sen toteutus kuitenkin leppoisasti.

-Ainakin aiempiin verrattuna. Työ valmistui ajoissa ja täytti etukäteen sovitut elementit.